Köyhyys on vakava uhka lasten hyvinvoinnille, sillä se heikentää vanhempien jaksamista ja aiheuttaa lapsille osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Pitkäaikainen köyhyys synnyttää huono-osaisuutta, joka pahimmillaan siirtyy sukupolvelta toiselle.
Suomessa köyhyys koskee 108 000 lasta, eikä määrä ole pienenemässä lähivuosina, sillä leikkaukset sosiaaliturvaan ja perheiden palveluihin heikentävät tilannetta entisestään.
Suurin köyhyysriski on yksinhuoltajaperheillä, pienten lasten perheillä ja monilapsisilla perheillä. Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on usein työttömyys, pätkätyöt tai osa-aikatyö, mutta yhä useammin se liittyy myös työssäkäyvien vanhempien pienituloisuuteen.
Tulonsiirtojen merkitys vähävaraisille lapsiperheille on iso, joten yhtenä köyhyyden selittäjänä on etuuksien reaaliarvon lasku. Esimerkiksi lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on nyt noin 30 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 1994.
Köyhyyden vaikutukset hyvinvointiin kielteiset
Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen muistuttaa, että köyhyyden vaikutukset lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin ovat monella tapaa kielteiset.
– Lapsi kokee helposti häpeää ja osattomuutta, koska ei voi köyhyyden takia tehdä samoja asioita kuin muut. Lisäksi toimeentulo-ongelmat kuormittavat vanhempia, mikä heikentää jaksamista ja vaikuttaa sitä kautta kielteisesti lapsen hyvinvointiin, Iivonen sanoo.
– Lapsiperheiden köyhyyttä pitää aktiivisesti vähentää ja ehkäistä, sillä lapsuusiän olosuhteet vaikuttavat merkittävällä tavalla koko elämän terveyteen ja hyvinvointiin. Perusta toiminta-, opiskelu- ja työkyvylle muodostuu lapsuudessa, Iivonen jatkaa.
Lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy yhä enemmän heidän vanhempiensa tilanteen mukaan. Perheen pitkäaikaiset taloudelliset ongelmat heijastuvat vahvasti lasten hyvinvointiin ja näkyvät nuorten elämässä muun muassa hoitoa vaativina mielenterveyden ongelmina, heikompina kouluarvosanoina sekä koulutuksen jäämisenä kesken.
Lapsiperheköyhyyttä voidaan vähentää
Lapsiperheköyhyys on monimutkainen ongelma, jota ei ole helppo kokonaan ratkaista, mutta oikeilla päätöksillä sitä voidaan ehkäistä ja sen vaikutuksia vähentää.
Investoimalla lasten kasvuympäristöihin eli varhaiskasvatukseen, kouluun, opiskeluhuoltoon ja vapaa-ajan palveluihin voidaan merkittävästi tasoittaa perhetaustasta johtuvia eroja. Maksuttomista tai hyvin edullisista harrastusmahdollisuuksista huolehtiminen sekä lasten palvelujen turvaaminen asuinpaikasta riippumatta ovat keinoja vähentää ulkopuolisuutta ja huono-osaisuutta. Myös vanhempien työssäkäynnin edellytyksistä ja perhe-etuuksien riittävästä tasosta huolehtiminen auttavat vähentämään lapsiperheköyhyyttä.
– Valtion ja kuntien päätöksistä kuten palvelujen ja etuuksien leikkauksista, maksukorotuksista ja veromuutoksista pitäisi aina tehdä vaikutusten arviointi, jossa tarkastellaan, miten päätökset vaikuttavat lapsiperheiden toimeentuloon ja lasten hyvinvointiin. Kaikissa päätöksissä tulisi ottaa ensisijaisesti huomioon Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet ja varmistaa niiden toteutuminen, huomauttaa Esa Iivonen.
Lue lisää lapsiperheköyhyydestä:
Hakovirta M, Rantalaiho M. Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Helsinki:
Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124, 2012.
Lammi-Taskula Johanna, Karvonen Sakari (toim.), Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. THL, Teema 21, 2014.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto: Nuorten kokemuksia perheen taloudellisesta tilanteesta kysely, 2010.
Teksti: Mirva Krause ja Liisa Partio
Kuva: Antero Aaltonen / MLL
