Vuonna 2017 Suomessa on yli 100 000 lasta, jotka elävät pienituloisessa perheessä. Se tarkoittaa, että köyhyys koskee noin joka kymmenettä lasta. Määrä ei näytä kääntyvän laskuun.
Köyhyys on niin sanottu ilkeä ongelma, johon ei ole yhtä syytä. Lapsiperheköyhyyden taustalla on usein työttömyyttä, yksinhuoltajuutta tai sairautta, mutta yhä useammin se liittyy myös myös pätkä- tai osa-aikatyöhön ja suuriin asumiskustannuksiin.
Lapselle ja nuorelle perheen köyhyys näkyy konkreettisesti esteenä tehdä samoja asioita kuin muut. Moni joutuu rahanpuutteen vuoksi lopettamaan harrastuksen tai jäämään pois kavereiden yhteisistä menoista, syntymäpäiviltä ja luokkaretkiltä. Köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuutta ja heikentää itsetuntoa. Pahimmillaan nuori kokee olevansa toisen luokan kansalainen, jonka mahdollisuudet pärjätä elämässä ovat heikot. Köyhyyden takia joutuu helposti myös kiusatuksi.
Toimeentulohuolet vaikuttavat koko perheen mielialaan ja jaksamiseen. Vanhempien jatkuva stressi rahatilanteesta näkyy kotona helposti kireänä ilmapiirinä, riitoina ja väsymyksenä. Vaikka lapset ja nuoret eivät voi vaikuttaa perheen toimeentuloon, he ottavat usein taakkaa myös omille harteilleen ja kokevat helposti syyllisyyttä omista kuluistaan.
Osa nuorista jättää hakematta tai joutuu keskeyttämään toisen asteen koulutuksen, koska oppimateriaalien hankkiminen on liian kallista. Esimerkiksi lukion kokonaiskustannukset voivat nousta jopa 2600 euroon. Joidenkin ammatillisten tutkintojen työvälineet ja materiaalit voivat maksaa tätäkin enemmän. Koska kouluverkkoa on harvennettu, nuorelle voi tulla merkittäviä kustannuksia myös matkoista tai asumisesta kodin ulkopuolella. Jos nuoren koulutus jää peruskouluun, kasvaa riski, että köyhyys jatkuu myös aikuisena, koska nykyisillä työmarkkinoilla ilman tutkintoa työllistyminen on vaikeaa.
Yksi merkittävä syy siihen, että lapsiperheiden köyhyys ei ole vähentynyt, on yhteiskunnan perheille suuntaaman tuen heikentyminen. Esimerkiksi lapsilisän reaaliarvo on 17 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2000. Perusturvan pitäisi suojata köyhyydeltä esimerkiksi työttömyyden kohdatessa, mutta sen taso ei riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Perusturvaetuuksien ja asumistukien indeksikorotukset ovat olleet jäädytettyinä vuodesta 2015.
Köyhyyttä ei ole helppo poistaa, mutta sitä voi vähentää ja lievittää. Yhteiskunnan riittävä taloudellinen tuki, kaikille yhteiset peruspalvelut kuten varhaiskasvatus ja jokaisen ulottuvilla oleva koulutus ovat esimerkkejä keinoista, joilla köyhyyttä ja eriarvoisuuden kasvua voidaan vähentää.
Tärkeää on myös vahvistaa suojaavia tekijöitä eli investoida perheiden ja kouluyhteisöjen hyvinvointiin sekä kaikkien nuorten mahdollisuuksiin osallistua ja harrastaa. Tavoitteena pitäisi olla, että jokainen nuori voisi kokea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on, perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Teksti: Liisa Partio
Kuva: MLL/Antero Aaltonen