Lapsuuden perheessä koettu köyhyys heikentää lasten hyvinvointia ja voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Se muodostaa ison riskin aikuisiän terveydelle sekä opiskelu- ja työkyvylle. Lapsiperheiden köyhyyttä ja sen vaikutuksia voidaan oikeilla toimilla vähentää.
Suomessa lähes 12 prosenttia lapsista elää vähävaraisessa perheessä, mikä tarkoittaa 121 000 alle 18-vuotiasta. Pienituloisuuden taustalla on monia syitä. Taloudellisiin vaikeuksiin voivat johtaa esimerkiksi työttömyys, pitkäaikaissairaus tai työkyvyttömyys.
Huomioitavaa on, että pienituloisuusrajan alapuolella olevista lapsiperheistä lähes puolessa on töissä käyvä huoltaja. Suomessa köyhyys työssäkäynnistä huolimatta on nimenomaan lapsiperheitä koskeva ilmiö. Pienituloisten lapsiperheiden joukossa on myös paljon sellaisia, joissa toinen tai molemmat vanhemmista opiskelee.
Yksi keskeinen taustatekijä on kotitalouden työikäisten aikuisten määrä. Kahden huoltajan perheiden lapsista 10 prosenttia elää pienituloisissa perheissä, kun yhden huoltajan perheistä määrä on 21 prosenttia.
Ulkopuolisuus satuttaa
Toimeentulo-ongelmat heikentävät sekä lasten että vanhempien hyvinvointia. Vauva- ja taaperoperheissä vanhempien rahahuolista kokema stressi vaikuttaa heidän kykyynsä vastata lapsen tarpeisiin. Vauva kehittyy vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa, minkä vuoksi varhaislapsuudessa koettu köyhyys on kaikkein vahingollisinta.
Isommilla lapsilla perheen kulutusmahdollisuudet vaikuttavat heidän asemaansa tärkeissä vertaissuhteissa. Vähävaraisten perheiden lapset eivät voi tehdä samoja asioita kuin kaverinsa, minkä vuoksi he jäävät usein ulkopuolisiksi. Lisäksi he tulevat muita helpommin kiusatuksi. Pienituloisten perheiden lapsilla on myös muita vähemmän luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa ja hyvään tulevaisuuteen.
Miten köyhyyttä voi vähentää?
Lapsiperheiden köyhyyttä on vaikea poistaa, mutta oikealla politiikalla sitä on mahdollista vähentää ja sen vaikutuksia lieventää. Tärkeintä olisi korjata perus- ja vähimmäisturvan taso, joka on jäänyt jälkeen yleisestä ansiokehityksestä. Samalla olisi tarpeen parantaa palkkatulojen, etuuksien ja verotuksen yhteensovittamista, sillä tulonsiirtojen ja verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus on heikentynyt.
Erityisesti kasvukeskuksissa toimeentulo-ongelmia lisää asumisen kalleus. Siihen voidaan vaikuttaa kehittämällä asumistukea ja lisäämällä edullisempien asuntojen tuotantoa.
Yksi keskeinen keino lieventää köyhyyden vaikutuksia on koulutusmahdollisuuksien takaaminen. Maksuton toinen aste on ollut merkittävä uudistus. Koulutuksen laatu tulisi varmistaa niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin toisella asteella, samoin on huolehdittava oppilashuollon voimavaroista.
Koronapandemia on kärjistänyt lasten välisiä hyvinvointi- ja oppimiseroja, kun kuormittuneilla vanhemmilla on ollut vaikeuksia tukea lapsiaan. Samaan aikaan lapsiperheiden palveluita on supistettu, mistä on kertynyt palveluvelkaa. Kriisillä on pitkäkestoisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin, ellei perheiden kasvaneeseen tuen tarpeeseen vastata nopeasti.