Ruokalahjakortti auttoi viime vuonna Inga Auerin perhettä saamaan jouluruokien lisäksi myös pyhien jälkeiset ruuat pöytään.
Kahden pienen lapsen työttömänä yksinhuoltajana Inga Auer tietää miltä tuntuu, kun jokainen euro täytyy laskea ja kaikesta on tingittävä. Viime vuonna perhetyöntekijän antama Hyvä Joulumieli -lahjakortti toi Auerin perheelle ison helpotuksen.
– Joulumme oli pelastettu! Olin niin onnellinen, kun pystyin tarjoamaan lapsille hyvän joulun, Auer kertoo.
Inga Auerin mukaan 70 euron arvoisella ruokalahjakortilla saa vaikka mitä, kunhan osaa käyttää rahat hyvin. Ja Auer osaa. Sen taidon taloudellisesti tiukat vuodet ovat hänelle opettaneet.
Auer ei myöskään pidä avun saamista itsestäänselvyytenä. Ruokalahjakortin saatuaan Auer kirjoitti kauniin ja koskettavan kiitoskirjeen Hyvä Joulumieli -keräyksen järjestäjille.
– Saimme hankittua rahalla sekä jouluruuat että joulun jälkeiset ruuat, Auer kiittelee.
Tiukan arjen keskellä ilo yhteisestä juhlasta
Lapsiperheen taloudelliset haasteet kasaantuvat herkästi joulun alle, kun ylimääräisiä kuluja on paljon. Auerin perheessä huoli rahojen riittävyydestä on läsnä ympäri vuoden, mutta alkutalvesta tilanne saattaa kärjistyä yksinkertaisesti siksi, että kaksi- ja nelivuotiaille lapsille on hankittava talvivarusteet.
Tukien varassa elävälle perheelle ei kerry ylimääräistä ”hätävarakassaa”. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen isomman hankinnan myötä käyttötili uhkaa jäädä nollille, eikä ylimääräisiin ruokiin tai välttämättömiin arkimenoihin enää ole varaa.
Pienellä paikkakunnalla ei juuri ole esimerkiksi vaatteiden kierrätystoimintaa, joten kaikki isommat ostokset pitää hoitaa kymmenien kilometrien päässä lähikaupungissa. Tästä aiheutuu kuluja, varsinkin kun perheellä ei ole autoa käytössä.
Joulun Inga Auer viettää kotona lasten kanssa, ja hän toivoo, että perheellä olisi mahdollisuus käydä mummilassa. – Mummilassa käy myös joulupukki. Lapset odottavat kovasti joulua ja pukin näkemistä. Lahjoja en tosin pysty lapsille hankkimaan kuin yhdet molemmille, Auer kertoo.
Teksti: Mirva Krause
Kuva: SPR / Hanna Linnakko