Ilon kyyneleet silmissä

Kuluneen keräysviikon aikana Hyvä Joulumielessä on miljoonan euron raja rikottu ja keräyssumma on nyt vajaa 1 100 000 euroa. Keräyspotti karttuu koko ajan sekä yksityislahjoituksista että yrityslahjoituksista. Hyvä Joulumielen keräysaikaa on jäljellä reilu viikko, joten vielä ehtii mukaan.

Tämän vuoden Hyvä Joulumieli -lahjakortit on nyt toimitettu perheille, jotta he ehtivät hyödyntää ne joulunpyhien ruokaostoksissa. Lahjakortin saaneet ovat lähestyneet meitä ja jakaneet tuntemuksiaan kortin saamisesta. Tässä muutamia otteita saamistamme kiitoksista.

Tuhannet kiitokset lähettämästänne lahjakortista. En oikein tiedä kuinka pukisin sanoiksi sen onnellisuuden tunteen, joka mieleni valtasi kun kuoren avasin. Nyt on mahdollista hankkia pieni kinkku ja jouluruokia meidän perheelle. Ilman tätä teitä saamaamme suurta lahjaa, ei olisi kyllä ollut varaa jouluruokiin.

Suuret kiitokset teille lahjakortista! Yh-äidille tämmöinen saa ilon kyyneleet silmiin.  Tällä kortilla saan kinkun ja kalan jouluksi pöytään. Olen ihan sanaton, en voi kuin kiittää tuhannesti. 

Olen juuri valmistunut tradenomiksi kuntoutusrahan turvin neljän lapsen yksinhuoltajana. Työpaikkaa ei ole vielä tiedossa ja tulevaisuus huolestuttaa. Lähestyvä joulu ja lasten joululahjatoiveet. Miten tästä selviää? Mainosten seasta löytyy kirjekuori, jossa lukee nimeni. Joulumieli keräys. Olenhan siitä kuullut, mutten ajatellut, että juuri meidän perhettä autettaisiin. Kun avaan kirjekuoren ja tajuan mikä se on. Itku tulee. Oikeastiko? Me saamme apua. Joku on meitä ajatellut. Kiitos ja vielä kerran kiitos kaikille jotka tämän tekivät.

Sain eilen poikani iltapäiväkerhosta viestin, että heillä olisi meille pieni jouluyllätys. Kun sain heiltä teidän lahjakorttinne, ei itku ollut kaukana! Tuleva joulu on perheellemme toinen ilman äitiämme, vietämme sen yhdessä poikani, pikkusiskoni ja pikkuveljeni kanssa. Lahjakortin turvin minun on mahdollista tarjota heille kunnollinen joulu. Lämmin kiitos teille, jotka mahdollistatte sen perheellemme.


Teksti: Eveliina Kutila
Kuva: Anna Autio