Kahden pojan isä Ari-Martti Hopiavuori jäi sairastuttuaan tyhjän päälle pahimmalla mahdollisella hetkellä. Joulun pelastajaksi tuli Hyvä Joulumieli -lahjakortti.

Suomessa asuu tutkimusten mukaan jopa 150 000 lasta köyhässä perheessä. Perheiden pienituloisuuden taustalla vaikuttaa monenlaisia tekijöitä. Yksinhuoltajaperheistä joka neljäs kuuluu pienituloisiin talouksiin. Perheiden vähävaraisuuden taustalla on myös työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, terveysvaivoja sekä esimerkiksi ylivelkaantumista.
Vaikka talousvaikeudet ovat Suomessakin yleisiä, ne aiheuttavat aina huolta ja monen kohdalla myös syyllisyyttä.

– Kyllä se stressaa tosi paljon, että joutuu jatkuvasti laskemaan, riittääkö loppukuuksi rahaa ruokaan, Ari-Martti Hopiavuori sanoo.

– Talouden hallinnassa mennään sillä tasolla, että kun yhtenä päivänä käydään poikien kanssa pitsalla, se tarkoittaa sitä, että loppuviikosta syödään halvalla kotona. Reissut ja muut kalliimmat jutut kuten huvipuistot saavat jäädä.

Rahasta puhuminen ei tuo lisää rahaa, mutta rahahuolista puhuminen voi helpottaa oloa ja ehkä rohkaista hakemaan apua. Siksi Hopiavuorikin tilanteestaan tahtoo kertoa. Rahahuoliin liittyvästä stigmasta pitää päästä eroon. Jokainen ei todellakaan ole oman onnensa seppä, ei ainakaan yksin, sen verran Fortuna-rouvalla on ihmisen elämässä vaikutusvaltaa.

Takaisin koulun penkille

Vantaalla asuva Hopiavuori, 38, on opiskelija, tietojärjestelmäasiantuntija, kansalaisaktiivi ja kahden pojan isä. Hopiavuoren 2008 ja 2010 syntyneet pojat asuvat joka toisen viikon äidillään ja joka toisen isällään. Eroon päädyttiin vuonna 2014.

– Vuoroviikkosysteemillä mennään, kesälomalla pojat ovat olleet kaksi viikkoa kerrallaan. Joulut ja pyhät vietetään vuorovuosin, Hopiavuori kertoo.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Hopiavuori on joka toisen viikon yksinhuoltaja. Niihin viikkoihin hän panostaa täysillä, mutta talouden raamit ovat tiukat. Hopiavuori on pärjäillyt vuoden verran sairauspäivärahalla ja toimeentulotuella poltettuaan itsensä loppuun.

Hopiavuori suoritti vuonna 2011 tietojärjestelmäasiantuntijan ammattitutkinnon. Muutaman vuoden määräaikaisuuksia ja toisen alan töitä tehtyään hän teki 2015 päätöksen lähteä opiskelemaan Metropolia Ammattikorkeakouluun tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi. Ratkaisun taustalla vaikutti paitsi halu päästä kiinnostavampiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin, myös perhetilanne.

– Viimeisessä paikassa työajat olivat mitä sattuu, joten se oli käytännössä pakko jättää. Opiskelumaailma joustaa paremmin koulun aikataulujen mukaan, ja minulle toimi hyvin jatkaa hommia myöhemmin illalla.
Hyvin edenneet opinnot keskeytyivät kuitenkin sairastumiseen.

– Aloin kesällä 2019 kirjoittamaan insinöörityötä, mutta marraskuussa aloin voida pahoin jo tietokoneen ruudun katsomisesta. Olin stressannut niin paljon, että olin palanut loppuun. Minulla todettiin myös ADHD, joka pahentaa stressin kuormittavuutta entisestään, Hopiavuori kertoo.

– Nyt olen saanut siihen lääkkeet ja aloittanut terapian, jossa opetellaan olemaan stressaamatta liikoja. Tavoite on, että pääsen tammikuussa tekemään opintoja loppuun ja valmistun kesäkuussa. Sen jälkeen uskon töitä taas löytyvän.

Edullisia valintoja

Hopiavuoren nykyinen asunto on onneksi HOASin opiskelija-asuntona hyvin edullinen, joten asumistuki riittää kattamaan vuokran. Pikkukolmion 60 neliötä riittävät hyvin kolmelle.

Kaikki ei-välttämättömät ostokset on karsittu minimiin, ja ruokakaupassa Hopiavuori pyrkii hyödyntämään tarjouksia. Ravintolassa ei juuri käydä. Kotona kokataan makaronia ja jauhelihaa, riisiä ja kanaa – edullisia perusjuttuja, jotka ovat poikien mieleen.

Vanhemman pojan salibandy-harrastusta Hopivuori tukee vapaaehtoistyöllä, toimimalla joukkueen rahastonhoitajana ja toimitsijana pelitapahtumissa. Molempien poikien yhteinen intohimo ovat tietokonepelit. Pelejä pelataan äidin luona konsolilla ja isän pc-tietokoneella.

– Lapsilisät ja elatustuki menevät ex-vaimolleni, joten olemme sopineet, että hän hoitaa poikien puhelimet. Poikien bussiliput maksetaan puoliksi, ja ehkä kerran vuodessa yritän osallistua, kun tarvitsee hankkia jotain isompaa kuten polkupyörää.

Liikkumisessa palvelee Vantaan toimiva joukkoliikenne ja kesäisin polkupyörä. Omaa autoa Hopiavuorella ei ole ollut vuosiin. Siihen ei nykytilanteessa olisi edes varaa, mutta kyseessä on myös arvovalinta.

– Luultavasti en osta omaa autoa edes sitten, kun pääsen taas töihin. Jos muutaman kerran vuodessa tarvitsee autoa, niin sen voi vaikka vuokrata. Se on ekologinen kysymys.

Hopiavuoren oma harrastus on yhteiskunnallinen toiminta. Hän toimii nykyisin Hyvä erovanhemmuus ry:n puheenjohtajana, Piraattipuolueessa sekä poikien koulun vanhempainyhdistyksessä.

Pelastava joululahja

Vaikka tilanne on taloudellisesti tiukka, Hopiavuori painottaa, ettei hän halua antaa kuvaa mistään kurjuudessa kärvistelystä. Rahat on laskettava tarkkaan eikä turhuuksiin ole varaa, mutta poikien kanssa on aina mukava touhuta. Parempaa kohti mennään.

Vuosi sitten usko oli kuitenkin koetuksella. Hopiavuori oli juuri jäänyt sairauslomalle, ja sairauspäivärahan yhteensovittaminen muiden tulojen kanssa venyi. Pojat olivat tulossa isän luokse jouluksi, mutta rahat olivat lopussa. Kaupungilta todettiin, että joulun kulut eivät ole peruste erityiselle toimeentulotuelle.

– Siinä uhkasivat joulurahat jäädä todella ohuiksi. Ylimääräistä ei ollut senttiäkään.

Pelastuksen toi Hyvä Joulumieli -keräyksen lahjakortti, jonka Hopiavuori sai Vantaan kaupungin perhetyön kautta.

– Lahjakortilla sain ostettua joulun ruoat ja herkut. Porkkana- ja lanttulaatikot tein itse alusta alkaen, keitin riisipuurot ja sekahedelmäsopat. Poikien kanssa leivottiin pipareita ja joulutorttuja. Itse olin silloin vegaanihaasteella, mutta pojille ostin pienen kalkkunarullan. Tarkkaan ne rahat laskettiin, mutta ei se mikään puutejoulu ollut. Poikien lahjoihinkin säästyi vähän rahaa.

– Se kortti tuli tosi tarpeeseen. Se oli suorastaan elämän pelastava juttu!

Teksti: Kimmo Holopainen
Kuvat: Petri Mulari
Juttu on julkaistu alunperin Avun maailma -lehdessä.