Laman koettelemassa perheessä kasvanut kokki Hanna Gullichsen koki nuorena avun vastaanottamisen noloksi. Vähävaraisuuden tabuluonteen poistamiseksi hän toivoisi enemmän avointa puhetta rahasta – ja sen puutteesta.
Kokki ja ruokakirjailija Hanna Gullichsenin muistot lapsuudesta ovat sekä satumaisen kauniita että jokseenkin kurjia.
– Asuimme Puolangalla Kainuussa. Muistan kesästä uimisen järvessä, talvesta suuret valkoiset hanget ja sadepäivistä kirjat. Istuimme mummin kanssa aitassa ja luimme, sanoo tänä syksynä Hanna G kokkaa -ruokakirjan julkaissut Gullichsen.
Sitten iski lama, ja perheen arki meni uusiksi. Yksihuoltajaäiti joutui myymään talon. Hanna oli kolmasluokkalainen, kun perheen oli muutettava äidin opintojen perässä Ouluun, jossa äiti teki lisäksi kahta työtä.
– Silloin perheessämme oli tosi niukkaa, köyhää suorastaan. Tajusin kyllä lapsena, että tilanne oli huono, kun jouluna ei saanut muita lahjoja kuin mummin kutomat sukat. En vielä siinä vaiheessa osannut hävetä, olin enemmänkin huolissani.
Vaatteet ja tavarat ostettiin kirpputoreilta. Kaikessa säästettiin – myös ruoassa.
Köyhyys ei ole oma vika
Hannan perhe sai vaikeassa tilanteessa ruoka-apua äidin vanhemmilta.
– Ukki ja mummi antoivat meille usein marjoja ja riistaa. Se oli oikeaa lähiruokaa. Sesonkiajattelu tulee minulle nykyäänkin ruoanlaitossa luonnostaan, sillä söimme aina sitä, mitä milloinkin oli luonnossa tarjolla, hän muistelee.
Gullichsenin tausta saattaa hyvinkin vaikuttaa siihen, että hän päätyi ruoka-alan ammattilaiseksi. Hän näki ruoan lapsena suurena ilon aiheena, mutta myös välttämättömyytenä.
– Ruokaa todellakin arvostettiin. Kun sitä ei saanut hankittua mielin määrin, kunnioitimme sitä, mitä meillä oli.
Vaikka lapsuuden ruokamuistot ovat iloisia, avun pyytämiseen liittyi Gullichsenin mukaan tietty häpeä. 1990-luvun alussa vähävaraisuus oli vielä suurempi tabu kuin nykyisin. Köyhyys oli noloa eikä siitä juuri puhuttu.
Gullichsenin mielestä rahasta ja sen puutteesta puhutaan edelleenkin liian vähän:
– Tiettyjä vääristymiä saisi korjattua puhumalla rahasta avoimemmin. Esimerkiksi sen pitäisi olla kaikille selvempää, että köyhyys ei ole kenenkään oma vika.
Gullichsenin mielestä käsitteet kuten ”lama” ja ”inflaatio” pitäisi selittää jo lapsille, sillä vähävaraisuuteen vaikuttavat niin paljon suuremmat rakenteet kuin yksilöt itse.
– Teini ei ymmärrä, miksei hän voi saada uusia kenkiä – olisi hyvä, jos hän ymmärtäisi ainakin sen, ettei se johdu hänestä itsestään, Gullichsen pohtii.
Gullichsenin omassa elämässä avun vastaanottamiseen liittyvä häpeä ei ole koskaan täysin poistunut.
– Huomaan, että minun on yhä vaikea pyytää minkäänlaista apua. Mutta on tärkeää muistaa, että auttajat ihan oikeasti haluavat yleensä auttaa, ja heille tulee siitä hyvä mieli. Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka paljon voimaa auttamisesta saan. Auttaminen ei ole auttajalta pois, hän sanoo.
– Jokainen meistä tarvitsee apua jossain vaiheessa elämää. Ihan jokainen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai häpeällistä.
Hyvä joulumieli vaatii myös rahaa
Myös jouluna on puhuttava rahasta. Hyvän joulun viettämiseen ei välttämättä tarvita paljon rahaa, mutta sen verran, ettei juhlapyhinä tarvitsisi huolehtia siitä, mistä saa ruokaa pöytään.
Gullichsen osaa asettua vähävaraisen lapsiperheen asemaan. Hänen mukaansa 70 euron Hyvä joulumieli -ruokalahjakortilla saa kasaan kunnon jouluaterian; herkkuja saa pöytään moneksikin päiväksi.
Mitä sitten hankkia? Hän itse suosisi juureksia: uunissa karamellisoituja punajuuria, porkkanoita, perunaa ja lanttua. Myös sipulikeitto on hyvä jouluruoka, sillä sitä voi syödä monta päivää.
– Näiden rinnalle vaikka kurpitsaa tai jotain lihaa. Ja kaikkiin pääruokiin rohkeasti jouluisia mausteita kuten kardemummaa, hän vinkkaa.
Jälkiruoaksi Gullichsen suosittelee kuivakakkuja.
– En itse leivo usein, mutta jouluna voin leipoa vaikka kuinka. Esimerkiksi banaanikakkua, sillä kaupoista löytyy aina sopivan tummia banaaneja. Ja päälle vaikkapa tuorejuustosta tehty ihana kuorrutus.
Hanna Gullichsen viettää puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa joulua kotona. Jouluna hiljennytään olemaan läsnä perheen kanssa, läppärit pysyvät yrittäjälläkin tuolloin kiinni.
– Joulun luksus tulee siitä, että syömme vähän pidempään ja nautimme rauhassa toistemme seurasta.
Samaa luksusta hän toivoo tänä vuonna kaikille vähävaraisille lapsiperheille. Raha- ja ruoka-avulla se on mahdollista.
Teksti: Henna Raatikainen
Kuva: Mari Vehkalahti
Lahjoita Hyvä Joulumieli -keräykseen: