Kira Uitto on joutunut jäämään pois työelämästä 8-vuotiaan poikansa adhd:n vuoksi. Vaikka talous on välillä tiukilla, lasten joululahjoihin on silti aina jotenkin löytynyt rahaa. Jouluna perhettä on auttanut myös Hyvä Joulumieli -lahjakortti.
Monet lapset jännittävät kivoja tapahtumia kuten synttärijuhlia, mutta entäpä jos jännitys on niin kovaa, että se johtaa hillittömään raivariin?
Sellainen on tavallista turkulaisessa Uiton perheessä, jonka 8-vuotiaalla esikoisella Oskulla on adhd. Oskun äiti Kira Uitto on ryhtymässä poikansa omaishoitajaksi, koska työssäkäynti ei pojasta huolehtimisen vuoksi nyt onnistu.
Oskun on vaikea keskittyä asioihin. Esimerkiksi syöminen vie pitkään, koska poika juoksentelee pöydästä sinne tänne. Vaikka oppiminen sujuu koulussa mukavasti, keskittyminen saattaa herpaantua vaikka siihen, että kynä putoaa lattialle.
Mukavatkin poikkeamat päivärutiinissa aiheuttavat pojalle stressiä. Silloin jännitys johtaa ylikierroksille ja laukeaa raivariin, joka pahimmillaan kestää tunteja.
Ei ole kauan siitä, kun Kira joutui soittamaan hätänumeroon, kun poika hajotti tavaroita huoneessaan eivätkä vanhemmat saaneet kohtausta loppumaan. Päivystävän lastensuojelutyöntekijän piipahdus rauhoitti riehuvan lapsen.
– Tunnin raivarin vielä jaksaa, mutta jos se kestää neljäkin tuntia, oma jaksaminen loppuu, Kira sanoo.
Hyvä Joulumieli -lahjakortti auttaa jouluna
Uittojen perhe on yksi 22 000 suomalaisesta lapsiperheestä, jotka saivat vuonna 2015 Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämässä Hyvä joulumieli -keräyksessä lahjakortin. Kira on saanut 70 euron arvoisen lahjakortin pari kertaa aiemminkin ollessaan yksinhuoltajana.
– Se on usein ollut oikein joulun pelastaja. Muistan yhden vuoden, kun Oskukin jo kyseli, eikö meille tule joulukinkkua ollenkaan. Sitten meille soitettiin, että olemme saaneet lahjakortin. Saimme kunnon kinkun, ja minusta juuri se tekee joulun, Kira muistelee.
Vaikka talous on tiukalla, Oskun ja pikkusisko Aleksiinan, 4, lahjoihin on aina löytynyt jostain rahaa.
– He eivät onneksi ole toivoneet mitään mahdottomia, vaikka lelulehdet luetaan tarkkaan. Sukulaisetkin auttavat ja ovat joulupukkina, Kira kertoo.
Lapsesta huolehtiminen etusijalla
Oman toiminnan ohjaus on Oskulle vaikeaa. Hän pystyy olemaan muutaman tunnin itsekseen, mutta koulun kesälomalla äidin piti soittaa töistä monta kertaa päivässä ja varmistaa, että kaikki on hyvin.
Työnantaja ei soittelua hyväksynyt, ja Kira joutui lopettamaan työnsä rakennussiivoojana. Hän oli välillä muutaman kuukauden kokonaan ilman tuloja. Myös Kiran aviomies Tero on tällä hetkellä työttömänä, joten perheen talous on tiukalla.
Pari vuotta sitten Kira kävi maalarin ammattikurssia, jonka myös joutui jättämään kesken. Nyt työelämä saa toistaiseksi odottaa, ja Kira on ryhtymässä virallisesti Oskun omaishoitajaksi. Ajatuksen perhe sai Kelan järjestämältä adhd-perheiden valmennuskurssilta, toisilta samassa elämäntilanteessa olevilta.
– Käytännössä se ei muuta mitään, samaa työtä olen tehnyt tähänkin asti, Kira sanoo.
Valmennuskurssilta saatu vertaistuki oli perheelle tärkeää. – Saimme vinkkejä käytännön tilanteissa toimimiseen kuten raivarien hallintaan ja tietoa harrastusmahdollisuuksista, Tero kertoo.
Vanhempien läsnäolo on tärkeää
Osku ei pysty itse kulkemaan bussilla harrastuksiin, mutta perhe voisi saada tukea harrastuskuljetuksiin. Ketterä, motorisesti lahjakas poika voisi pitää jostain temppuiluharrastuksesta, vaikka parkourista tai telinevoimistelusta, vanhemmat miettivät.
Kerran kuukaudessa on vanhempien hengähdysviikonloppu, kun Osku menee tukiperheeseen. Silloin vanhemmat saattavat käydä ulkona vaikkapa keikalla, mutta useimmiten vain levätään ja lataudutaan.
Osku on iloinen ja juttelevainen poika, mutta haastava käytös on vaikeuttanut ystävyyssuhteiden solmimista. Pihakaverien puuttumisenkin takia vanhempien läsnäolo on tärkeää. Osku käy esimerkiksi pyöräilemässä mukana, kun Tero hakee Aleksiinaa päiväkodista.
Nyt perhe toivoo, että muutto uuteen kotiin toisi Oskullekin ystäviä. Ainakin uudella asuinalueella on paljon lapsia, tuttavaperheitäkin. Joulua vietetään jo uudessa kodissa.
Teksti: Elina Teerijoki
Kuvaaja: Jussi Vierimaa
Julkaistu 10.12.2015 Punaisen ristin sivustolla
Linkki alkuperäiseen juttuun tässä!